Cypripedium-risteymät, tikankonttien hankinta, istutus ja hoito, osa 1

Kenties hienoimmista talvenkestävistä perennoista, Cypripedium-orkideoista on saatavilla myös helppohoitoisia risteymiä. Tikankontit pitävät suhteellisen viileistä kesistä, ja kylmistä talvista, Cypripediumit viihtyvätkin Suomessa mainiosti, kunhan näiden mieltymykset huomioidaan istutusvaiheessa.

Toisin kuin useimmat Cypripedium-lajit, tikankonttiristeymät ovat pitkäikäisiä kasveja, joita voi hyvin suositella puutarhaharrastajille.
Ensimmäiset Cypripedium-hybridit olivat yhdysvaltalaisen Carson E. Whitlow:n ja saksalaisen Michael Weinertin työtä, herrat onnistuivat risteyttämään eksoottisen oloisia kasveja jo 1980-luvun lopulla.
Lajikkeita on rekisteröity jo parisen sataa, näiden hienojen kasvien soisikin olevan laajemmalti puutarhaharrastajien tiedossa.

Uskolliselle Puutarhurille orkideat olivat jo ennestään tuttuja, parhaimmillaan (pahimmillaan? :) trooppisia orkideoita oli kertynyt jo yli sata. Muutama vuosi sitten, lähtiessäni uudistamaan puutarhaa, talvenkestävät orkideat olivat Magnolioiden ohella hankintalistan kärjessä.
Toisin kuin useimmat orkideat, jotka elävät epifyytteinä puiden oksilla, talvenkestävät Cypripediumit ovat maaorkideoita, nämä ovatkin hyvin helppohoitoisia lämpimämmän ilmanalan sukulaisiinsa verrattuina.

Orkideat ovat kuitenkin orkideoita :), Cypripediumien istutus on hyvä tehdä ajatuksella, oikein tehdyn istutuksen jälkeen tikankonteista voikin olla iloa vuosikymmeniksi.

Cypripediumit kannattaa istuttaa juurakkoina, syksyllä kasvien ollessa lepotilassa. Kunhan lehdet ovat lakastuneet, istutusajankohdalla ei näytä olevan suurta merkitystä, istutin kaksi myöhään saatua kasvia uudenvuodenpäivänä, ja hyvin orkideat lähtivät keväällä kasvuun.
Tikankontit eivät pidä häirinnästä kasvukauden aikana, joten syysistutus on siis suositeltava.
Tilasin useimmat Cypripedium-orkideani talvenkestäviin orkideoihin erikoistuneelta, belgialaiselta Phytesia-taimistolta, heidän juurakkonsa olivat komeita ja terveitä.

Cypripediumit viihtyvät parhaiten puolivarjoisella kasvupaikalla, Suomessa varmaan hieman aurinkoisemmallakin, ”neljännesvarjossa”, kasvualusta ei kuitenkaan saa päästä kuivumaan. Omat tikankonttini lienevät hieman liian varjoisassa puutarhan osassa, kaksi lajiketta ei enää kukkinut tänä kesänä, siirto valoisampaan kohtaan on siis syksyn ohjelmassa.

Cypripediumien juuristo kasvaa lähellä maanpintaa, maaperää ei tarvitse parantaa syvältä, 10-20 cm riittää. Juuristo leviää reippaasti vaakasuuntaan, usein onkin helpointa istuttaa kerralla enemmän tikankonttilajikkeita, ja siis parantaa maaperää laajalta alueelta.
Ihanteellisesti Cypripediumien ei tarvitsisi kilpailla muiden kasvien juuriston kanssa, uudessa puutarhassa orkidea-alueen ympärille voisikin ajatella juurimattoa. Oma puutarhani on täynnä puuvartisten kasvien juuria, näistä huolimatta orkideat ovat edelleen hengissä :), kasvaisivat toki todennäköisesti nopeammin vähemmällä juurikilpailulla.

Tikankonttien kasvualustan tulee olla ennen kaikkea ilmava, maa-aineksesta voisi olla esim. 50 % epäorgaanista materiaalia, kuten pienirakeista laavakivisoraa ja hiekkaa, turve ei lähtökohtaisesti ole paras maanparannusaine tikankonteille.
Phytesian suositus on, ja he tietävät, mistä puhuvat :), 1/3 pienirakeista laavakivisoraa, 1/3 vesikasvimaata (yleensä lähinnä hiekkaa ja savea), sekä 1/3 istutuspaikan alkuperäistä maata. Phytesialta löytyy valmis Cypripedium-maaseos, käytin pussin per kasvi, ja ympäröivän alueen maahan sekoitin reippaasti laavakivisoraa ja karkeaa perliittiä, jota Uskolliselta Puutarhurilta löytyy aina varastosta, mutta jota harvoin on Suomessa myynnissä.
Orkideoiden mehevät juuret levitään varovasti, juurakon keskellä olevat silmut/silmu tulevat vain hieman maanpinnan alle, juuri peittoon, silmu ylöspäin.

Usein on helppoa tehdä maa-aineksesta pieni kumpu, jolla silmut voi säätää lähelle maanpintaa. Juuristo vahvemmat osat ovat tällöin ehkä noin 25 mm syvyydessä, ja silmu juuri peitossa. Juurien kärjet voivat mennä syvemmälle, pintajuurisesta kasvista on kuitenkin kyse, juuristo tarvitse reippaasti happea, eikä juuria siis kannata haudata kovin syvälle.

Lopuksi Cypripediumien istutusalue kannattaa kattaa pienirakeisella, esim. 3-5 mm laavakivisoralla, joka pitää kotilot aisoissa, vähentää veden haihtumista kesäkuumalla, ja näyttääkin kohtalaisen hyvältä.
Tikankontit maistuvat tiettävästi etanoille, joten suosittelisin suojauksen tekemistä.
Istutukseni on toiminut teknisesti hyvin, vuosien mittaan valkoinen perliitti on vain tullut näkyviin rikkakasveja kitkettäessä, joten arvokkaampi laavakivi olisi pitkän päälle vähemmän työläs ratkaisu.
Vesi ei saa missään tapauksessa jäädä makaamaan Cypripediumien alueelle, joten penkin olisi hyvä olla hieman koholla, ja maan siis läpäisevää ja ilmavaa.

Tikankontit viihtyvät ilmastossamme paremmin kuin vaikkapa Englannissa, jossa juurakot usein kuolevat lämpimän talven sateiden kastelemassa maassa. Cypripediumit laskevat onneksemme jäätyneen maaperämme kuivaksi, eivätkä täkäläiset syyssateet ole kasveja haitanneet, kunhan maaperä on ilmavaa ja läpäisevää.

Cypripediumit kannattaa lannoittaa aikaisin keväällä, joko yleislannoitteella perennasuosituksen mukaan, tai hieman hienommalla Osmocoat-tyyppisellä, hidasliukoisella lannoitteella. Tikankontit pitävät ravinteikkaasta maasta, orkidealannoitteista ei saisi riittävästi typpeä hyvän ruokahalun omaaville kasveille.

Cypripediumin lehdet ovat hallanarkoja, puolivarjossa ovat kuitenkin lähteneet täällä riittävän myöhään kasvuun. Hallan uhatessa keväällä vielä maltillisen kokoiset kasvit voi suojata vaikkapa ämpärillä.

Tikankontit kukkivat alkukesällä, kukat ovat hyvin näyttävät ja eksoottiset, orkideoistahan on kyse, ja myös usein pitkäikäiset. Kesähoidossa on oleellisinta pitää maaperä hieman kosteana, pintajuurisilla kasveilla kannattaa siis suosia katetta, ja tarvittaessa kastella alkukesän kuivana jaksona.
Hyvässä maassa Cypripediumien kukkavarsien määrä lisääntyy vuosi vuodelta, jossain vaiheessa kasvit tulee jakaa ja istuttaa uudelleen sopivana syksynä.

Tikankontit eivät tarvitse normaalisti talvisuojausta, josta saattaisi olla vain haittaa, suojaus saattaisi pitää maanpinnan liian kosteana. Parisen syksyä sitten puutarhassani oli paljon tavallista aiemmin - 26 C pakkanen kahtena yönä peräkkäin, ilman hiutaleenkaan lumisuojaa, ei vaurioita.

Joten mikäli pakkasennuste ei ala kolmosella, lumettomassakaan maassa en käyttäisi suojausta Cypripediumeilla, lienee tärkeämpää istuttaa orkideat sopivasti parannettuun maahan.

Postauksella lienee jo riittävästi pituutta :), toisessa osassa käsittelen Cypripedium-lajikkeita.